Pietari 2007

Yleistä höpinää

2007-04-05T12:15:00.000+04:00

Nyt ei ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua, joten rankaisen itseäni ja yritän tästä saada jotain aikaiseksi. Peruspäivä täällä Pietarissa on aika tylsä suoraan sanoen. Päällimmäinen syy tähän on se, että venäjän tunnit, joita meillä on kolme kertaa viikossa, alkavat 12.40. Tämä johtaa siihen, että aamulla yleensä ei ole niin paljoa aikaa, että kerkeisi tehdä jotain järkevää. Tähän mennessä fiksuimpana olen pitänyt sitä, että kävelen 30min kirjakaupan kahvilaan ilmaisen netin toivossa (tosin kahvin joutuu ostamaan 45-52 ruplalla ~1,70e). Nyt kun viimeksi olin sinne menossa niin ovella oli lappu jossa kerrottiin kirjakaupan olevan kyseisenä päivänä suljettu klo 17 asti. Aamulla sitä tahtoo myös olla aina niin horroksessa, ettei opiskelustakaan tule mitään. Toissapäivänä ostamani kuntosalikortti saattaa koitua aamujen pelastuksesi, jos nyt rytmiin pääsen. No siinä menivät siis aamut.

Venäjän tunneilla on tapana loppua klo 16, jonka jälkeen on yleensä ohjelmanumerona välitön syöminen tai kauppareissu ja sen jälkeen syöminen. Tämä tarkoittaa sitä, että sen jälkeen kello tahtoo olla lähempänä kuutta. Jos ei illaksi ole suunniteltu mitään erityistä ohjelmaa kuten kulttuuripläjäyksiä tai baarireissua niin yleensä loppuilta menee läksyjen, elokuvien tai tv-sarjojen parissa, mikä tuntuu olevan suurinta viihdettä täällä.

Lohtua tylsyyteen tuovat 4 vapaapäivää viikossa, jolloin on mahdollisuus irtautua tylsyydestä. Yksi loistava vaihtoehto on tehdä pitkiä kävelyreissuja. Esimerkiksi näin: Otat kartalta pisteen ja kävelet sinne satunnaista reittiä pitkin. Perille päästyäsi ja siellä hetken kierreltyäsi otat metron takaisin kotio. Toinen vaihtoehto: ota metro jonnekin ja kävele siellä lenkki ja tule metrolla tai kävellen takaisin. Aikaa tämän kokoisessa kaupungissa kyseisiin lenkkeihin uppoaa 4-6 tuntia ja yhdistää retkeilyn ja urheilun. Tästä tekstistä huomaa varmasti kiintymykseni netistä lukemiin "pyörällä suomen ympäri" tai "pyörällä maailman ympäri" kertomuksiin. Lopussa linkit.

Lyhyet raportit kahdesta retkestä. Ensimmäinen reitti käsitti kävelyn kotoa Suomenlahdelle. Lähdettyäni matkaan ja käveltyäni Nevskiä Eremitaasille ylitin Nevan ja lähdin kävelemään Vasilinsaaren eteläpuolta. Rantaan oli ankkuroitu paljon isoja laivoja ja niiden välissä leikki noin 5-vuotias poika babuskansa kanssa. Poika kyseli kovasti jotain kamerastani ja kertoi vanhemmillan olevan samanlainen. Jututin poikaa hetken ennen kuin jatkoin matkaa. Sitten jatkoin kävelyä ja näin horisontissa moskovanportin suuret nostokurjet. Jossain vaiheessa poikkesin keskemmälle saarta ja ohitin paloaseman. En tiedä onko asema vielä toiminnassa, mutta ulkonäöstä ja karttamerkinnästä päätellen ilmeisesti on. Käveltyäni pienen autokorjaamoalueen läpi yritin kovasti kurkkia pihoille, jos siellä olisi jotain neuvostoromua, mutta ei löytynyt. Sana remontti tulee venäjän sanasta remont joka tarkoittaa korjausta.

No sivistyksestä asiaan. Saavuin lopulta saaren keskellä sijaitsevalle hautausmaalle. Vihreästä kauneudestaan huolimatta hautuumaa erosi aika rankalla kädellä suomalaisesta versiosta. Ensinnäkin kontrasti rikkaiden hautojen ja köyhien hautojen välillä oli uskomaton. Täällä ei ilmeisestikään ole mitään rajoituksia hautakiven suhteen. Tyypillisesti rikkaiden haudoissa oli kivessä myös kuva vainajasta. Lisäksi osa risteistä oli kaatunut ja näytti siltä, että tämä ei ollut tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Lisäksi hautojen seassa lojui roskapusseja yms muuta jätettä. Myös kulkukoirat toivat oman säväyksensä paikkaan.

Pääsin ulos hautausmaalta ja edessäni avautui suhteellisen kurjan näköinen talo, jonka viereen rakennettiin ilmeisesti loistohotellia. Matkalla Suomenlahden rannalle silmiini osui mainoksia joissa Zhirinovski heilutteli etusormeaan. No saavuin Nevan suulle, jossa mummot heittivät pullaa sorsille, jotka tepastelivat jäällä tyhjien kaljapullojen seassa.
Sitten kävelin rantabunkkereille ihastelemaan viimeisiä päiviä, jolloin jäätä vielä oli rantaan asti. Kiersin tämän jälkeen pienen ympyrän rannassa, jonka merenpuoleista sivua kansoittivat venäläiset autotallit. Siis pieniä autonmentäviä koppeja, jotka sijaitsevat alueella jonne ajetaan portista ja jota vartioi tyypillisesti vanha ukko koiransa kanssa.
Sieltä kävelin takaisin ympyrän alkupisteeseen ja otin metron kotiin sinisen metrolinjan läntisimmältä pysäkiltä.

Kaupungista löytyy monta eri tapaa matkustaa paikasta toiseen, mutta olen harmikseni tyytynyt tähän asti vain metroon. Tämän lisäksi täältä löytyy tavallisia busseja, johdinautoja (raitiovaunun ja linja-auton sekoitus), takseja, raitiovaunuja ja matruskoja, jotka ovat ikään kuin pikkubusseja, joilla kaikilla on oma pieni reitti ja jotka pysähtyvän missä sattuu ja ottavat myös ihmisiä kyytiin mistä sattuu. Mainitsemisen arvoinen myös niin kutsuttu kansantaksi, jolla olemme matkustaneet porukalla. Käsi pystyyn vaan tiellä ja kuskin kanssa neuvotellaan hinta minne mennään. Yleensä tässä keskustan alueella (joka on siis huomattavasti isompi kuin Helsingin) kyyti paikkaan kun paikkaan maksaa poikkeuksetta 100 ruplaa (3e).

Nyt matkailulinkit:
Kaveri käveli Helsingistä Jäämerelle:
http://www.saunalahti.fi/~elampen/lahdin_kavelemaan/lahdin_kavelemaan.html
Kaveri meinaa pyöräillä maailman ympäri:
http://www.pyorallamaailmanympari.com

Moskova

2007-03-22T10:25:00.000+03:00

Viime viikonloppuna (15-18.3) teimme matkan Moskovaan. Reissuun lähti 6 tyyppiä 6:sta eri maasta: kanadalainen Jean-Philippe, bulgarialais-saksalainen Diliana, valkovenäläis-puolalainen Wictor, ranskalainen Cedric, saksalainen Karina ja minä edustin Suomea. Juna Pietarista lähti torstai-iltana klo 22.30. Meno-paluulippu Moskovaan makuuvaunussa maksoi 970 ruplaa eli semmoiset 30 euroa. Venäläisessä makuuvaunussahan paikkoja on huomattavasti enemmän kuin esim. suomalaisessa junassa. Neljän hengen loossin lisäksi käytävällä on vielä kaksi paikkaa. Menomatkalla junassa oli ihan tajuttoman kuuma, joten nukkumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Saavuimme Moskovaan 5.30 ja heitimme tavarat ensiksi Jean-Philippen kanadalaisen kaverin koulun asuntolaan, jossa meidän oli tarkoitus viettää yöt. Tämähän sitten kusi venäläiseen tyyliin, mutta onneksi pystyimme livahtamaan sisään illalla, koska hosteleissahan ei tietenkään enää perjantai-iltana ollut tilaa.

No, kun olimme heittäneet tavarat hostelille, suuntasimme aamupalan kautta punaiselle torille. Oli mahtava sää, aurinko oli juuri nousemassa ja ilma oli lämmin. Lisäksi torilla, jossa yleensä vilisee satoja ihmisiä, tänä aamuna niitä oli vain kourallinen. Tori, sekä Pyhän Vasilin katedraali olivat loppuen lopuksi paljon pienempiä kuin miltä ne kuvissa näyttävät. Kävimme myös kuvaamassa läheisellä sillalla ulkoministeriön rakennusta ja kaupunkikuvaa. Tämän jälkeen lähdimme Kremliin, jonne pääsy vaati tiukat turvatoimet. Kremlin sisällähän on muistaakseni kirkkoja ainakin 5, jotka ovat täynnä ikoneita sekä joissain oli myös ritareiden hautoja. Kremlin sisällä välillä kaahasi valtion mustat autot kohtalaista ylinopeutta ja sitä varten siellä oli myös kiellettyä kävellä muualla kuin jalkakäytävällä. Kremlin edustalla on myös ikuinen tuli, joka sytytettiin aikoinaan muistaakseni toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi.

Cedric toimi ikään kuin kulttuurin puolesta matkanjohtajana. Väsyimme JP:n kanssa aika hyvin kirkkoihin ja katedraaleihin kremlin jälkeen ja kun muut menivät vielä Kristus Vapahtajan katedraaliin, päätimme JP:n kanssa jäädä ulos istuskelemaan. Tämän jälkeen alkoi säätö hostellien kanssa. Tytöt lähtivät omaan hostelliinsa ja me yritimme soittaa kaikkiin, joiden puhelinnumerot meillä olivat. No, ei saatu sitten hostellia ja lähdimme vielä jalan katsomaan yhtä, mutta emme löytäneet sitä. Sitten Cedricin ystävä Benjamin Saksasta, joka tekee työharjoittelua parhaillaan Moskovassa, kysyi babuskalta (=mummo, jonka kämpässä hän asuu), josko pääsisimme hätätapauksessa sinne yöksi. No ei sitten tarvinnut kun tosiaan livahdimme asuntolaan. Kanadalaiskommuuni oli järjestänyt meille kaiken lisäksi 3 petiä sinne. Suihku, kalja ja pelmeenit (täytetty makaroni) tekivät terää.

Lauantai-aamuna sitten lähdimme kahdeksalta ja suuntasimme aamupalan kautta katsomaan setä Leniniä. Noin 20 minuutin jonotuksen jälkeen pääsimme sisään Leninin luolaan, jonne ei saanut ottaa kännykkää eikä kameraa mukaan. Onneksi tiesimme tämän, toisin kuin sadat muut turistit. Lenin oli kohtalaisen kalpea ja kuulinkin jälkikäteen, että lukuisia osia hänestä on jouduttu korvata joillain muilla "osilla" huonon kunnon takia. Tämän jälkeen suuntasimme Venäjän valtion historian museoon. Tämän jälkeen lähdimme metrolla Tretjakovin taidegalleriaan, jossa on esillä venäläistä taidettä eli on ikään kuin paikallinen Ateneum. Kun tulimme takaisin sieltä yritimme ostaa Bolshoi-teatteriin lippuja, koska he myyvät opiskelijoille lippuja 40 ruplalla (1,30e) tuntia ennen esitystä, mutta ikävä kyllä kaikki liput olivat menneet. No ei siinä mitään. Päätimme mennä katsomaan punaista toria, joka on aika kaunis pimeällä.

Pienen guljailun jälkeen lähdimme hostelille, jonne tytöt olivat tehneet meille varauksen. Moskovan metro on muuten uskomattoman kaunis. Jokaisella asemalla on oma teema. Esimerkiksi yksi asema on omistettu kemisti Dimitri Mendelejeville, joka keksi aikoinaan alkuainetaulukon. Tällä asemalla katossa roikkui molekyylipalloja. Yleisesti asemilla oli neukkutaidetta, joka iski ainakin minuun erittäin vahvasti. Yritin loppumatkasta tuloksetta löytää kirjaa metrosta, jossa olisi myös kuvia näistä asemista. Hostelilla sitten syötiin pelmeeneitä ja kakkua. Lisäksi juttelin ruotsalaisten backpackerien kaa, jotka meinas tehdä trans-siberian ja mennä myös Intiaan. Lisäksi hostelilla oli myös kaveri Walesista ja Philadelhiasta.

Sunnuntai-aamuna lähdettiin sitten taas aikasin liikenteeseen ja mentiin aluksi Leninin kirjastolle, jonka edessä mollotti Dostojevskin patsas. Sitten kävelimme pitkin paikallista Iso-Robaa ja päädyimme ulkoministeriön rakennuksen luo. Tämä rakennus muistuttaa hyvin vahvasti Batmanista tuttua Gotham Cityä. No pienen harhailun jälkeen otimme metron Moskovan Yliopiston (MGU) luo, joka oli aika vakuuttava näky myös. Tämän jälkeen siirryimme läheiselle rihkamatorille, josta oli upeat näkymät kaupunkiin. Rinteessä oli myös esimerkiksi olympiakisoja varten rakennettu laskettelurinne hyppyrimäkineen. No koska Cedric ei ollut saanut vielä tarpeeksi katedraaleista oli seuraava matkakohde Novodevitshin luostari. Siellä oli taas ikonimuseoita ja sun muuta todella puuduttavaa kamaa. Niin ja olihan siel sitten kirkko, mis jengi pussaili ikoneita. Toivottavasti kaikilla oli Havrix-rokote. Tämän jälkeen lähdimme kohti hostellia ja kävimme matkalla syömässä pizza hutissa. Sitten hostelilta metrolla leningradin asemalle ja hirveellä kiireellä harhailtiin etsimässä oikeaa laituria, joka onneksi löytyi 5 minuuttia ennen junan lähtöä. Matka oli kokonaisuudessaan erittäin täydellinen. Ehti nähdä tosi paljon parissa päivässä ja Moskovasta jäi erittäin hyvä maku, mikä tosin saattaa johtua viikonlopun hyvästä säästä.

Yliopisto

2007-03-11T18:10:00.000+03:00

Niin, tämä koulu jossa nyt opiskelen on nimeltään FINEC (Pietarin valtiollinen talous- ja finanssiyliopisto) ja opiskelijoita on todella paljon. 99% opiskelijoista on ymmärtääkseni hyvinkin rikkaista perheistä, eikä perusvenäläisellä ole varaa maksaa tämän koulun lukukausimaksuja. Lopun osan muodostaa Kurskin sukellusveneonnettomuudessa kuolleiden tyyppien lapset, joille Putin lupasi ilmaisen koulutuksen sekä tietenkin vaihto-opiskelijat. Olen muuten kuullut huhua, että Putinin tytär opiskelee tällä hetkellä koulussamme, mutta en kyllä ole törmännyt häneen ainakaan vielä. Koulurakennus sijaitsee ihan Pietarin keskustassa. Nevski prospektille matkaa on noin 200 metriä ja koulu sijaitsee gribajedovan kanaalin varrella, joka on keskimmäinen kolmesta nevskiä halkovasta joesta.

Koulu on vanha Pietarin setelipankki ja siitä muistuttaa ainakin kultasiipiset leijonat koulun edessä olevalla sillalla. Venäjänkielenlaitos sijaitsee ulkorakennuksessa, missä on myös muiden kielien laitokset, joten yliopiston päärakennuksessa ei tule hirveästi hengailtua. Tosin turismimarkkinointikurssin luennot ovat päärakennuksessa, joka onkin ainoa aine, jotan venäjän lisäksi täällä opiskelen. Asuntolla hengaa päivisin aina kulkukoira, joka on ilmeisesti saavuttanut jo jonkinsortin vahtikoiran tittelin. Asuntola sijaitsee ihan koulun vieressä ja nämä rakennukset toimivat setelipankin aikoina työväen asuntoina. Ainoastaan tämä asuntola numero 8 on enää toiminnassa ja tämä remontoitiin muutama vuosi sitten ja on siksi nyt toistaiseksi ihan hyvässä kunnossa.

Yksi erittäin hauska juttu on ollut tuossa asuntolan pihalla kököttävä "terveysauto". Kuulin myöhemmin, että se on vuosittainen tarkastus opiskelijoille. Autossa opiskelijoilta otetaan röntgenkuvat tuberkuloosin varalta. En tiedä saavatko he myös rokotukset samassa paikassa. Tätä voisi siis kutsua paikalliseksi YTHS:ksi.

Zenit vs Saturn

2007-03-05T11:18:00.000+03:00

Oltiin sunnuntaipäivän kunniaks katsomassa jalkapalloa, joka sattui olemaan Pietarin Zenittien ensimmäinen peli tällä kaudella. Kyseessä oli kaksiosainen Cup-peli ja vastustaja joukkueessa oli suomalainen Alexei Eremenko kapteenin nauha kädessään. Stadioni, jossa ottelu pelattiin sijaitsee Petrogradskajan saarella keskustasta pohjoiseen. Ihmisiä kyseinen hornankattila imaisee semmoset 22000. Ottelut alkavat täällä todella aikaisin (14.30), jonka syyksi sain kuulla sen, etteivät fanit kerkeä juoda itseään liian humalaan ennen ottelua. Oluttahan ei pietarilaiselta stadionilta pysty myöskään ostamaan kyseisestä syystä johtuen. Käytiin hankkimassa läheisestä urheiluliikkeestä Zenittien kaulahuivit. Hintaa huiville tuli 220 ruplaa (7 euroa) ja lippu otteluun oli 200 ruplaa.

Matkalla katsomoon joutuu käymään läpi 3 turvatarkastusta. Miliisejä paikalla oli varmasti yli 200 ja tällä kertaa he eivät kyselleet papereita. Meidän vieressä oli vieraskatsomo, jossa oli noin 100 Saturnin kannattajaa ja lähes saman verran miliisejä. Toisella puolella stadionia oli tosifanit (kausikorttilaiset) ja jos sinne halajaa pitää kuulemma käydä ihan haastatteluissakin. Siellä toiminta oli hyvin organisoitua. Laulut lähtivät samaan aikaan ja kaikki myös lauloivat. Heti ottelun alussa Zenit sai maalin ja siitäkös riemu repesi. Räntää tuli taivaalta, mutta siitä huolimatta katsomossa oli melko lämmin. Zenit voitti ottelun sitten 1-0 ja loppu hetkillä soihtujakin alkoi näkyä. Suomessahan soihdut ovat kielletty. Jännää oli myös se, kuinka paljon politiikka oli mukana pelissä. Mainoksia näkyi ja lisäksi Zenitin pelaaja on ehdolla pian tulevissa kaupungin vaaleissa.

Keilailua

2007-03-03T12:51:00.000+03:00

Eilen oltiin keilaamassa. Tosin oltiin myös viime keskiviikkona, mut nyt ajattelin kirjottaa siitä. Paikka on Sennajan ostarin yläkerrassa ja auki viikonloppuisin 24 tuntia vuorokaudessa. Ratoja paikasta löytyy vaatimattomat 36 ja jos ei pallon pyöritys nappaa niin sit voi ampuu vaik ilmakivääreillä, pelata biljardia tai ilmakiekkoa. Näistä puheista päätellen paikkahan on aikamoinen viihdekeskus, no, tarjoilupuolessa Tapiolan keilahalli vetää kyllä pitemmän korren. Täällä ensimmäisellä kerralla ei ollut isoja tuoppeja. Siis kun tilasin 2 isoa olutta niin sain yhden ison ja yhden pienen. No eilen sitten (perjantai-iltana) sieltä oli hanaolut loppu, kun karri yritti ostamassa. Tosin kyllä minä sain hanaolutta ilman ongelmia. Lisäksi pullo-oluet olivat lämpimässä. Tässä on kyllä vielä paikalla parantamista. Muuten oli kyllä tosi hauskaa. Da strike!

Piratismi Venäjällä

2007-03-02T20:36:00.000+03:00

Piratismi on kyllä ihan käsittämättömällä tasolla täällä Venäjällä. Tietysti ymmärsin, että täältä on varmasti mahdollista ostaa jostain torilta piraattituotteita, mutta täällä ollaan kyllä jo ihan eri sfääreissä. No esimerkiksi tossa naapurissa on ihan siisti liike, jossa on hyllyt täynnä leffoja ja musiikkia. Löytyy Borat-elokuvan kinoteatteriversio aidon näköisissä kansissa ja uusin Bond löytyy varmasti hyllystä myös. Lisäksi, koska kauppiaille ei mikään riitä niin täältä saa noin dvd-levyjä, joissa on noin 10 leffaa yhdellä levyllä. Lisäksi MP3-levyt ovat arkipäivää. Esimerkiksi on mahdollista ostaa Traviksen ja Coldplayn koko tuotanto yhdellä CD-levyllä. Vapiskaa torrentit, täältä tulee Venäjä. Mietin, että miten on mahdollista, ettei MISTÄÄN löydy alkuperäisiä levyjä. Tulin siihen tulokseen, että jos se on edes hiljaisesti hyväksyttyä täällä, niin ilmeisesti on mahdotonta kilpailla alkuperäisillä tuotteilla piraatteja vastaan. Hinta on levyllä tai leffalla 2-4 euroa ja alkuperäisethän Suomessa maksavat sen 12-22 euroa. Lisäksi kun huomioidaan vielä, että piraattikauppoihin tuotteet tulevat myyntiin jo ennen kuin ne ylipäänsä julkaistaan.

Miliisi

2007-02-28T11:00:00.000+03:00

Eilen sain ensimmäistä kertaa kokea miliisin tarkastuksen, kun olin matkalla kirjakauppaan ja juuri tulossa ulos metrosta. Kapealla käytävällä oli yleisen turvallisuuden vuoksi 5 miliisiä odottamassa. Kohdallani kävi hyvin, pelkkä sprafkan vilautus riitti. Aina ei käy näin hyvin. Miliisihän on Venäjällä se, jota kannattaa pelätä kadulla eniten. Tämähän kuulostaa suomalaiseen, ja melkeinpä mihin tahansa muuhun korvaan hassulta. Miliisi yleensä partioi 3 henkilön ryhmissä vanhoilla ladoilla ja heti huomattuaan (etenkin ulkomaalaisen) he pysäyttävät ja tekevät tarkastuksen. No, olen kuullut muilta opiskelijoilta sellaisia tarinoita, että uskon tähän itsekin. Aarolta ja Karrilta lähti miliisin tarkastuksessa puhelimet ja toiselta myös kamera. Vesa lähti kyydillä porttikonkiin kusemisesta ja usein he keksivät vain jonkin syyn siihen, että voivat putkareissua uhkailemalla viedä muutaman sata ruplaa. Ossilla kävi niin, että hän oli matkalla Moskovaan ja luonollisesti tukku ruplia lompakossa, niin eiköhän miliisi ottanut jostain syystä tarkastukseen juna-asemalla. No jotain hässäkkää tietenkin papereista löytyi ja silloin matkaan lähti muistaakseni 5000 ruplaa (170e). Palvelu kuulemma parani heti. No, maassa maan tavalla, näinhän se menee.

Tsarskoje Selo

2007-02-26T14:49:00.000+03:00

Eilen sunnuntaina olimme porukalla Tsarskoje Selossa, joka sijaitsee Pushkinin kaupungissa n. 30 kilometriä Pietarista etelään. Ekskursion järjestivät tutorit Alex ja Anna, jotka olivat minua vastassa rautatieasemalla silloin kun saavuin Pietariin.

Tämä "Tsaarin kylä" on valtava puistoalue, jonka merkittävin rakennus on Katariina Suuren palatsi. Tämä taivaansinisellä ja kullalla maalattu 360 metriä pitkä palatsi oli aika vakuuttava näky lumista hankea vasten. Kävimmen myös sisällä opastetulla kierroksella, joka vei meidät läpi rakennuksen. Rakennus tuhoutui lähes täysin saksalaisten pommituksessa toisen maailmansodan aikaan. Huoneiden sisustuksessa ei ole paljoa kultaa säästelty ja jokainen huone oli aika vakuuttava. Ainoa huone, jossa ei saanut ottaa valokuvia oli meripihkahuone, jonka restauroimiseen on käytetty 9-11 miljoonaa dollaria. Ehkä kuvat kertovat enemmän.

Kävimme vielä palatsikierroksen jälkeen palatsin toisella puolella mistä löytyi "chinatown", joka tätä nykyä toimii hotellina. Yö tässä hotellissa maksaa kuulemma huhujen mukaan enemmän kuin Pietarin keskustan parhaissa hotelleissa. Pihassa olleista autoista päätellen uskon kyseiseen huhuun.

Chinatownista lähdimme sitten ensiksi katsomaan Pushkinin patsasta ja sen jälkeen syömään kylän kahvilaan, missä annokseni sisälsi kanapihvin, ranskalaisia ja salaatin. Enrico otti saman, mutta väitti ruokaa liian rasvaiseksi. No huippu-urheilijalta tämä on ihan normaali kommentti, mutta minusta ruoka oli oikein hyvää. Ehkä Enrico oli kateellinen, koska minun lautasessani luki "Berlin freut sich auf Olympia".

Lisää valokuvia osoitteessa:

http://doma.1g.fi/kuvat/Pietari/2007-02-25+-+Tsarskoje+Selo/

Kylymä

2007-02-24T17:51:00.000+03:00

Niin, minkälaista täällä on olla? Asuntolassa on paljon suomalaisia (10), 5-6 saksalaista, pari ranskalaista, valkovenäläinen, kanadalainen ja puolalainen. Lisäksi täällä myös asuu joitakin venäläisiä perheineen. Tämä, vaikka asuntola onkin, on samalla myös yleinen hostelli, jossa yö maksaa muistaaksni 300 ruplaa eli noin 10 euroa. Tämä asuntola ja yliopisto ovat todella hyvällä paikalla keskellä Pietaria kanal gribajedovan varrella, 300m Nevskin valtakadulta. Asuntolaa vartioi yötä päivää vahtimestarit, joita on neljä kappaletta. Pahin niistä tunnetaan nimellä "Mihail Mihailovits" tai "Rautahammas", koska kaverilla on suu täynnä kultaa. Kuvassa oleva kaveri ei ole tämä kyseinen herra vaan eräs toinen. Vaksit tekevät 24h vuoroja ja pienessä kopissa niillä on myös sänky.

Aina kun asuntolasta lähtee tulisi avaimet jättää administraattorille. Lähes poikkeuksetta näin tehdäänkin, koska kämppikseni Enricon kanssa meillä on koko ajan vähän eri menot. Enrico oli vielä pari vuotta sitten Saksan lahja kilpapyöräilylle ja edusti maajoukkuetta useana vuonna. Tämä 32-vuotias hampurilainen vaihtoi renkaat koulukirjoihin, koska tajusi että ei voi enää päästä korkeammalle eikä kehity. Enrico on jo oppinu sanomaan "mitä äijä".

Huoneet ovat sisustettu hyvin venäläisellä tyylillä. Säilytystilaa on kiitettävästi ja huoneen nurkassa on myös jääkaappi pakastelokerolla. Se tosin pitää aika kovaa ääntä kun aina n.15 min välein "käynnistyy". Ranskalaisen naapurin Amelien maito oli jäätynyt aamulla jääkaapin venäläisen tehokkuuden ansiosta. Sähköt huoneessa on, mutta aina ku jääkaappi käynnistyy himmenee huoneen kattolamppu hetkeksi. Patteri huoneesta löytyy luonnollisesti, mutta sitähän ei voi säätää. Kaverit, jotka olivat täällä syksylläkin, sanoivat että lämpimän syksyn ansiosta huoneessa oli todella kuuma. Nyt näissä on enemmänkin kylmä, koska ikkunat vetää aika kiitettävästi (teipattunakin). Vakiovarustuksena tulee myös kirjoituspöytä ja pöytälamppu. Alakerrasta saisi vissiinkin haettua huoneeseen myös radion, mutta kanavavaihtoehdot rajoittuvat yhteen. Asuntolassa on myös pesukone, johon voi varata vuoroja. Sen osti aikoinaan yhden vuoden vaihtarit. Joka kerroksessa on myös olohuone televisiolla, keittiö ja erittäin hyvät saniteettitilat. Suihku on esimerkiksi sellainen, että sieltä tulee tarvittaessa myös erittäin kuumaa vettä.

Toisella puolella naapurissa asuu Mex niminen kaveri. Tyyppi on asunut siinä huoneessa jo 3 vuotta. Lisäksi käytävällä asuu myös oikeastaan varmaan koko Mexin suku. Pikkuveli (veljet?) löytyvät toisesta huoneesta ja isä toisesta. En oikein tiedä tällä hetkellä asuuko isäkin tässä vakituisesti. Mex on kotoisin Venäjältä, mutta jostain läheltä aasian rajaa ilmeisesti. Mexin pikkuveli on kova mies pelaamaan pokeria, mutta niin olen minäkin, koska se yhden kerran kun pelasin niin voitin. Mex oli aikoinaan Turussa vaihdossa ja on sieltä perinyt pienen sanavaraston. Esimerkiksi hänellä on tapana sanoa aina tämä kuuluisa "mitä äijä?" -kysymys. Mex on musiikkimiehiä ja soittaa bassoa ja kitaraa. Ollaanki pariin otteeseen vähän jammailtu yhdessä. Sit Mex myös kuuntelee Maija Vilkkumaata - sitä mä en oikeen ymmärrä.

Samassa kerroksessa asuu myös Jean-Philippe, joka on Kanadasta ja edustaa sen ranskankielistä väestöä. Kova kaveri oppimaan kieliä tämä heppu. Hän puhuu fluenttia englantia, saksaa, ranskaa ja voisin sanoa, että pian myös venäjää. Syksystä asti lukenu ja nyt puhuu jo tosi hyvin. Hän on kova musadiggari ja esittelin sille jo tukun suomalaisia bändejä ja se vastaavasti mulle kanadalaisia. Lisäksi J-P tykkää kovasti valokuvaamisesta ja sen tyttöystävä ilmeisesti ammatiltaan on valokuvaaja.

Epatietoisuus

2007-02-23T04:15:00.000+03:00

No heipa hei.. Olemme talla hetkella tassa koulun lahella nettikahvilassa ja odotamme seuraavaa siirtoa. Kello on paikallista aikaa 4.17 ja taalla on meno aika rankkaa ainakin jos noilta venalaisilta kysyy. Aaro nukkuu tossa takana ja Ossi yrittaa heratella sita. Aikasemmin paivalla saunottiin Villen ja Petterin 700m2 kartanossa, missa meita oli joku 15 tyyppii. Sit yritettiin jonnekin sisaan mis sit oli tietenki paikka taynna. No sielt otettiin taksi keskustaan ja syotiin shawarma (kissaa), josta sit otettiin jalat parikymmenta metria tahan internetpaikkaan. Vesku on tosiaan teilla tietamattomilla ku se otti taksin jonnekin ja sil on talla hetkella puhelin pois paalta. Ossi tos vieres arpoo pitaisko klo 4.23 lahtea viel baariin mis on yks tuttu vai jatkaa matkaa kotiin. Aaro lukee vaan jalkapallofoorumeita eika oo ihan tal planeetal talla hetkella. Ma kirjotin mailin Elinalle ja mietin etta mita nyt tassa tekis. Konjuun vai kotio. Periaattees sisaan asuntolaan paasee vasta 6.00 mutta siel on kirein vaksi mihail mihailovits, ja ossi yrittaaa saada lahtee konjuun. En tieda. vain huominen tietaa.

Pietarissa

2007-02-22T13:38:00.000+03:00

Moi kaikille niille, jotka on ehkä käyny katsomassa onks uusia päivityksiä täällä. Ei ole ollut kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että netti tuntuu olevan kiven takana koko ajan ja toinen on se, että blogger.com muuttui niin että tarvitsin uuden rekisteröitymisen. Nyt kuitenkin yritän ryhdistäytyä ja saan ehkä kirjoitettua useammin. Ehkä pari kertaa viikossa. Ensimmäiset viikot täällä meni lähinnä ihmetellessä kaupungin suuruutta ja nyt viimeisin viikko on oikeastaan ollut sellainen, että on alkanut vähän ymmärtää tätä kaupunkia. Viime sunnutaina olimme viettämässä paikallista laskiaista "maslinitsaa" keskuspuistossa. Kansaa oli liikkeellä todella paljon ja ihmiset sytyttivät oljista tehtyjä nukkeja tuleen.

Jee!

2007-01-26T17:07:00.000+03:00

Tänään se sitten tuli, siis parempi versio kutsusta! Aamupäivällä soittelin matkatoimistoon ja kyselin oisko tullu parempaa versioo, mutta ei ollu. Ne yritti sieltä matkatoimistosta soittaa Venäjälle, mutta ilmeisesti numerot ovat vaihtuneet tms, joten homma pysyi ahtojäissä. No sit yritin kaivaa netistä toimivaa puhelinnumeroa, mut joka paikassa oli sama, joten soitin taas matkatoimistoon ja sanoin, että kassellaan sit syssymmäl uudestaan, eli maanantaina.

No sitten iltapäivällä klo 15:53 tuli sähköposti, jonka ohessa oli skannattu versio, josta saa jopa selvää. Selvisi myös se, että koulu alkaa maanantaina 5. päivä ja, että ei haittaa vaikka en kerkeisikään silloin paikalle. Myös selvisi, että alkuperäinen versio kutsustani on postitettu 22.1, joten se tulee (varmasti) ensi viikolla minulle. Seuraavaksi pitää miettiä, että hakeeko nopeutusta viisumiin vai antaako mennä normaalilla (6 arkipäivää). Viikonloppua kohden viisaampana.

Privjet

2007-01-24T16:01:00.000+03:00

Joo, ei ne ollu Venäjältä sit faksannu sitä kutsua uusiks matkatoimistoon, mutta voi olla mahdollista tietty, että se on jo matkalla Suomeen se alkuperäinen. Odotus ja epätietoisuus siis jatkukoon. Nyt ei tosiaan auta muu kuin odotella ja toivoa, että alkuperäinen versio kutsusta tulee mitä pikemmiten postitse. Ainahan on tietenkin mahdollisuus hakea pikaviisumeita, mutta silloin pitää lyödä joko ruplia tai euroja pöytään siinä määrin, että täytyy vähintään miettiä kahdesti. Lähetin tänään myös ystävälleni Maksimille tiedustelun, milloin koulu Venäjällä on tarkoitus alkaa, koska tähän mennessä minulla on vain vaihtokoordinaattorin arvio aloituspäivästä. Tästä kaikesta huolimatta olen erittäin positiivisella mielellä, koska tähän saa ja pitää tottua.

Takapakkia

2007-01-23T16:05:00.000+03:00

No niinhän siinä kävi, että edes pystyssä olleet peukut eivät auttaneet. Kutsu tuli aamulla unelma-aikaan noin klo 10.00 ja -12 asteessa tarponeelle postimiehelle täytyy antaa hommasta täysi tunnustus. No sitten hipsin tietenkin ennen kahtatoista lähialuematkojen toimistoon korkeavuorenkadulle, koska ennen kahtatoista toimitetut viisumihakemukset kerkeävät saman päivän "toimituksiin". No hyvin alkanut päivä loppuikin sitten siihen paikkaan kun selvisi, että faksattu kopio kutsustani oli liian huonolaatuinen. Eli numeroista ja kirjaimista ei saanut selvää, joka taas käytännössä tarkoittaa sitä, että hakemus ei myöskään lähde konsulaattiin. Homma jäihin ja rukoilumaileja Venäjälle, jos vain mitenkään voisivat faksata tai skannata sitä kutsua nopeasti lähialuematkojen toimistoon ja huomenna uusi yritys. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Suurin ongelma tässä vallitsevassa tilassa on se, että koska kouluni Venäjällä olisi tarkoitus alkaa 5.2.2007 ja viisumin valmistuksessa kestää 6 arkipäivää tarkoittaa se sitä, että minun olisi viimeistään perjantaina aamulla saatava se uusi, hyvälaatuinen kopio kutsustani, jotta pääsisin ennen ensimmäistä koulupäivää itänaapuriin.

vsjo parijatke

Alkuvalmisteluja osa 2

2007-01-22T20:38:00.000+03:00

Hienoa! Nyt on sitten lähes kaikki alkuvalmistelut tehty, joita onkin ollutkin riittämiin.
Kolme kuukautta sitten uusin passini, jonka jälkeen lähetin kopion siitä Pietariin. Venäjällä ei olla kovin nopeita, koska kutsu minulle tulee kaiken järjen mukaan huomenna (23.1.2007) postissa. Lisäksi olen joutunut käymään viisumia (ja rekisteröitymistä) varten HIV-testissä, jonka tulos oli, ylläri pylläri, negatiivinen. Testi Suomen päässä on mielestäni vähän turha, koska eikös se olisikin tärkeämpää testata vasta sitten kun Venäjältä tulee takaisin? No kaikkeahan ei voi ymmärtää. Matkavakuutuksenkin jouduin hommaamaan, jossa turistia taas huijattiin. Tällä kertaa se tapahtui myymällä mahdollisimman kattava vakuutuspaketti, jossa on mukana kaikki maailman vakuutukset, mutta ei auta itku markkinoilla. No nyt vakuutus korvaa sitten varmaan itikanpurematkin. Lisäksi hommasin Havrix-rokotteen Hepa-A:han, jonka supervoimilla voin hyvällä itseluottamuksella syödä lähes mitä vain - missä vain. Tässä siis alkuvalmistelut viisumia varten.

Lisäksi olen yrittänyt perehtyä erityisesti Pietarista ja Venäjästä kertovaan kirjallisuuteen ja tässä listaa mitä olen kerennyt lukea arvosteluineen (*-merkit):

- Venäläinen markkinatalous / Jouko Rautava... *****
- Pietari: Metropoli nurkan takana / Magnus Londen... ****
- Pietarin sydämessä / Kaarina Kaurinkoski **

Nyt siis huomenna pitäisi saapua faksattu versio kutsustani, jonka avulla voin siis hakea itse viisumia. Jos kaikki ennustukset pitävät paikkaansa, voi olla että viisumi on kädessäni ensi viikon tiistaina. Pidetään peukut pystyssä.

Alkuvalmisteluja osa 1

2006-11-09T18:48:00.000+03:00

Nyt on sitten avattu tämä blogi, jonka on tarkoitus kertoa vaihdostani Pietarissa 2007. Päätin avata sen jo nyt, koska alkuvalmisteluita on sen verran paljon, että ne voi olla hyvä raportoida.

Ensimmäinen asia jonka tein oli passini uusiminen, koska vanha olisi mennyt vanhaksi kesken vaihdon. Seuraavaksi on vuorossa passikopion lähettäminen Pietariin, matkavakuutusten hintojen vertailu sekä viisumin hakeminen. Toistaiseksi vähän arveluttaa, kuinka usein pystyn blogia Venäjällä kirjoittamaan, mutta se lienee sen ajan murhe.
Tähän mennessä olen onnistunut jo lainaamaan kirjastoista muutamia venäjänkielisiä oppikirjoja, joita on tosin tullut selattua aika harvoin. Raporttia lisää joskus kun uutiskynnys ylittyy.

Da svidanja!